Violent Streets (暴力街 Boryoku gai 1974)

 " - Emme tarvitse teitä enää. Tiedämme missä rahat ovat."

Kuten yllä olevasta lainauksestakin käy ilmi, elämä yakuzapiireissä on välillä arvoton. Niin kauan kuin sinulla tai sinun toimillasi on arvoa, sinut kannattaa pitää hengissä.

Yakuzan historia ulottuu satojen vuosien taakse Japanissa ja välillä heitä on pidetty jopa Robin Hoodin kaltaisina sankareina, mutta mitä enemmän ollaan tultu nykyaikaan, niin karu totuus yakuzoiden arjesta on paljastunut. Yakuzoista kertovissa elokuvissa ensin heidät esitettiin kunniallisessa valossa, mutta tultaessa 1970-luvulle tyyli muuttui ninkyo eigasta (englanniksi chivalry films eli ritarilliset elokuvat) jitsuroku eigaksi (actual record films eli todellisuutta kuvaaviksi). Kinji Fukasakun Battles without Honor and Humanity (仁義なき戦い Jingi Naki Tatakai 1973) oli tässä liikkeessä suurin suunnannäyttäjä.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Violent Streets (暴力街 Boryoku gai 1974) kertoo Egawasta (Noboru Ando), joka on vetäytynyt yakuzaelämästä. Ennen vetäytymistään hänen klaaninsa teki palveluksen pomolleen, jonka seurauksena Egawa joutui vankilaan, mutta sai kiitokseksi Mardid nimisen baarin Tokyon Ginzasta. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja Osakaa hallitseva yakuzaryhmittymä on tullut Tokioon haastamaan paikallista yakuzaa. Egawan entinen tuttu Yazaki (Akira Kobayashi) yrittää selittää tilannetta, mutta Egawa kieltäytyy luovuttamasta Madridia pois.

Tässä kohtaa Egawan entiset kumppanit kaappaavat TV-tähti Minamin (Minami Nakatsugawa), joka on tokiolaisen yakuzaklaanin "tallissa" ja vaativat hänestä lunnaita. Tästä nousee luonnollisesti epäilys, että osakalaiset ovat tämän takana, mutta lopulta totuus paljastuu.

Elokuvan tarina on pitkälti juonittelua siitä, että kuka on kaiken takana ja kenet tapetaan seuraavaksi oman edun ajamiseksi. Lopussa jälleen kerran selviää, että rikos ei kannata ja lopulta kaikki ovat häviäjiä omien kohtaloidensa kanssa.

Violent Streetsin pääosassa oleva Noboru Ando on itse entinen yakuzan jäsen, joka pyöritti omaa klaaniaan Tokiossa, Shibuyan kaupunginosassa. Hän toimi yakuzana 1940-luvun lopulta vuoteen 1958 kunnes hänet tuomittiin vankilaan. Tämän taustalla oli se, että Hideki Yokoi niminen bisnesmies oli loukannut Andoa ja Ando oli lähettänyt palkkamurhaajan ampumaan Yokoin. Kaikkien onneksi Yokoi ei kuitenkaan kuollut välikohtauksessa, vaan loukkaantui vakavasti. Lopulta Ando jäi kiinni rikoksestaan ja hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi vankilaan. Tuon tuomion kärsittyään Ando lakkautti oman klaaninsa ja siirtyi työskentelemään viihdeteollisuuden pariin.

Vaikka Ando näyttelee roolinsa Egawana hyvin, niin näyttely on jokseenkin yksioikoista. Lähes koko elokuvan ajan hänellä on yksi ja sama ilme, mikä toisaalta myös sopii kylmähermoisen entisen yakuzan luonteeseen, mutta kun vastapuolella on Akira Kobayashin tasoinen näyttelijä, niin ero on valtava. Myös pienessä cameo-roolissa oleva Bunta Sugawara näyttelee Andon suohon.

Kaikesta huolimatta Ando teki mittavan uran niin elokuvien kuin TV:n puolella, hän toimi oli myös kirjailija ja laulaja. Hän kuten monet muutkin saman ajan näyttelijät olivat lopulta todella monipuolisia tähtiä. Onneksi Ando lopulta valitsi elämän lain oikealla puolella ja pääsemme nauttimaan oikean yakuzan roolituksista näissä elokuvissa.

Jo aikaisemmin mainitut Kobayashi ja Sugawara ovat tämän elokuvan tähdet, mutta harmittavasti Sugawaran osuus kestää vain joitakin minuutteja elokuvan lopussa eksentrisenä asekauppiaana. Elokuvan pienenä erikoisuutena voisi pitää transvestiitti palkkatappajaa, jota näytteli transvestiittibaaria pyörittänyt Madame Joy. Hän oli tehnyt niin ison vaikutuksen ohjaaja Hideo Goshaan, että hänet päätettiin suoraan palkata rooliin ilman mitään näyttelykokemusta. Kaiken kaikkiaan roolitukset ja näyttelytyöt osuvat maaliin vallan erinomaisesti tässä elokuvassa.

Ohjaaja Hideo Gosha puolestaan on hieman outolintu japanilaisessa elokuvamaailmassa, sillä hän oli siirtynyt elokuvien pariin TV-tuotantojen puolelta. Hän yritti 1950-luvulla päästä työskentelemään elokuvien pariin, mutta ei tullut valituksen. Tämän seurauksena hän päätyi ohjaamaan ohjelmia TV:oon. Hän ohjasi 1963 sarjan Three Outlaw Samurai (三匹の侍 Sanbiki no Samurai) ja seuraavana vuonna Shochiku nappasi hänet ohjaamaan sarjasta elokuvaversion samalla nimellä. Häntä pidettiin lahjakkaana chanbara (miekkataistelu) ohjaajana, mutta 1970-luvulle siirryttäessä samuraielokuvat eivät olleet enää yhtä suosittuja kuin aikaisemmin, vaan tilalle oli nousseet yakuzaelokuvat.

Violent Streets on erinomainen ja nopea tempoinen yakuzaelokuva, joka sopii täydellisesti Battles without Honor and Humanityn jälkeiseen maailmaan. 96 minuutin kestollaan elokuvassa ei ole tylsiä hetkiä ja jatkuvasti tapahtuu jotain. Varsinkin elokuvan loppupuoli on hyvin nopea ja tilanteet vaihtuvat nopeasti. Jos vanhat yakuzaelokuvat kiinnostavat, niin elokuva ansaitsee ison katselusuosituksen.

Tekijät: ohjaaja: Hideo Gosha, käsikirjoitus: Hideo Gosha, Masahiro Kakefuda, Nobuaki Nakajima, pääosissa: Noboru Ando, Akira Kobayashi, Bunta Sugawara, Madame Joy, Minami Nakatsugawa, tuotantoyhtiö: Toei, kesto: 96 min.