Jiro Dreams of Sushi (2011)

 " - Toivon, että isäni voisi tehdä sushia ikuisesti."

Jiro Dreams of Sushi (2011) on tämän blogin ensimmäinen ei japanilainen elokuva, josta kirjoitan. Jiro Dreams of Sushi on amerikkalainen dokumentti japanilaisesta Jiro Onosta, joka tunnetaan sushimestarina. Hänellä on oma pieni ravintola kerrostalon alakerrassa, jossa on vain 10 paikkaa asiakkaille.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Elokuva kertoo Jirosta, joka on nuoresta miehestä asti omistautunut sushin tekemiselle ja edelleen 85 vuotiaana hän kokee, että sushin tekemistä voi optimoida. Konkreettinen esimerkki keksitystä muutoksesta on mustekalan "hierominen" ennen paloittelua, aikaisemmin sitä hierottiin ~30 minuuttia, nyt 40-50 minuuttia.

Jiron pienessä ravintolassa työskentelee hänen vanhin poikansa Yoshikazu ja useita oppipoikia. Jiron nuorempi poika Takashi oli avannut oman sushiravintolan Tokion Roppongiin, mutta Yoshikazun odotetaan ottavan isänsä ravintolan haltuun kun isä eläköityy. Yoshikazu odottaa isänsä eläköitymistä ja kokee, että Jirolla olisi ollut jo kaksi täydellistä hetkeä jäädä eläkkeelle: kun hän sai sydänkohtauksen tai kun hän avasi uuden ravintolan Roppongiin.

Elokuvassa kerrotaan nopeasti Jiron lapsuudesta ja nuoruudesta ja vielä nopeammin sushin synnystä ja sen myymisestä kaduilla ja valtaosa kestosta keskittyy nykyaikaan. Paikallinen riisikauppiansa vitsailee myymävänsä riisiä vain heille, joille Jiro pyytää myymään ja katkarapua kauppias miettii, että parhaat katkaravut menevät aina Jirolle.

Elokuva on hyvä, mutta siitä jää puuttumaan jotain sydämellistä. Jos elokuvaa verrataan vaikkapa The God of Ramen(ラーメンより大切なもの ~東池袋大勝軒 50年の秘密~ 2013) elokkuvaan, niin henkilökuva Jirosta jää vallan ohueksi. Molemmissa on tiukka ja äärettömän tarkka pääkokki, joka kouluttaa oppipoikia vuosia, mutta The God of Ramenin Kazuo Yamagishi tulee katsojalle paljon läheisemmäksi. Muutenkin Jiron elitistinen kuukautta etukäteen varattava ravintola, jossa syöminen maksaa alkaen 30 000 jeniä (~200€) kuulostaa muulta kuin tavallisen ihmisen saavutettavissa olevalta.

Jiron ravintola on saanut täydet 3 Michelin tähteä, joten ruuan laatu on varmasti täydellistä. Ja kyllähän se siltä näyttää, kun yksittäisistä susheista näytetään herkullisia lähikuvia. Elokuvassa myös paljastuu, että kun ravintola sai ensimmäistä kertaa täydet 3 tähteä, niin sushit oli tehnyt Yoshikazu, ei Jiro. Tosin seuraavina vuosina Jiro oli tehnyt sushit ja taso säilyi.

Dokumentti on hyvä katsaus japanilaiseen sielunmaisemaan ja työkulttuuriin. Työtä tehdään ja sille omistaudutaan, kaikki muu elämässä on toisarvoista. Jiro oli paljon poissa lastensa ollessa pieniä, koska koki ravintolan tärkeämmäksi, mutta taustalla lienee myös pakko, koska perhe on elätettävä.

Tekijät: ohjaaja: David Gelb, näyttelijät: Jiro Ono, Yoshikazu Ono, Takashi Ono, tuotantoyhtiö: Preferred Content, Sundial Pictures, kesto: 81 minuuttia.