Rampo Noir (乱歩地獄 Ranpo jigoku 2005)

"- Hei, rakastele minua.

- Heti hautajaisten jälkeen?"

Aikana jolloin japanilaisesta kauhusta oli tullut maailmanlaajuinen ilmiö, haluttiin ravistella käsityksien sen stereotypioista. Pohjaksi otettiin Edogawa Ranpon (oikealta nimeltään Taro Hirai) lyhyt tarinoita ja ohjakset annettiin neljälle ohjaajalle, kahdelle kokeneelle ammattilaiselle ja kahdelle aloittelevalle. Lopputuloksena oli Rampo Noir (乱歩地獄 Ranpo jigoku 2005).

Vielä tänäkin päivänä stereotyyppinen ajatus japanilaisesta kauhusta sisältää naisen pitkillä mustilla hiuksilla, kiitos Hideo Nakatan The Ring (リング Ringu 1998) elokuvan. Samaa aavemaista kaavaa jatkoi myös Takashi Shimizun Ju-on: The Curse (呪怨 Juon 2000). Molemmat elokuvasarjat ovat saaneet lukemattomia jatko-osia ja ne ovat jopa saaneet yhteisen jatko-osan Sadako vs. Kayako (貞子 vs 伽椰子 Sadako bāsasu Kayako 2016). Kirjoitettakoon myös, että Japani on tullut tunnetuksi monista yltiöväkivaltaisista elokuvista kuten Guinea Pig -sarja (ギニーピッグ Gini Piggu).

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Rampo Noir sisältää neljä lyhyttä tarinaa, jotka kaikki pohjautuvat vähintään löyhästi Edogawa Ranpon töille:

1. Mars Canal (Kasei no Unga)

Ensimmäinen tarina kertoo hahmosta (Tadanobu Asano), joka vaeltaa autiomaassa (Marsissa?) ja muistelee samalla mennyttä / näkee näkyjä väkivaltaisesta kohtaamisesta naisen kanssa. Pätkä on lähes täysin äänetön ja kestää vain 8 minuuttia. Ohjaajana toimi Suguru Takeuchi, joka on ohjannut paljon TV-mainoksia.

2. Mirror Hell (Kagami Jigoku)

Toisessa tarinassa paikallisessa teehuoneessa tapahtuu murha ja poliisit tulevat selvittämään tapausta. Paikalle saapuu myös kuuluisa etsivä Kogoro Akechi (Tadanobu Asano), joka auttaa tapauksen selvittämisessä. Tapaukseen kietoutuu myös paikallinen peilintekijä Toro Itsuki (Hiroki Narimiya).

Mirror Hell on kauniisti kuvattu ja jokaisessa, tai ainakin lähes jokaisessa, kohtauksessa on mukana peilejä ja isoja heijastuksia. Tyyliltään Mirror Hell on etsivätarina, jossa Akechi etsii ratkaisua ja tekotapaa tapahtuneille murhille.

Ohjaajana toimi Akio Jissoji, jolla on vuosikymmenten kokemus elokuvien ohjaamisesta.

3. Caterpillar (Imomushi)

Kolmas tarina lienee vaikein katsottava näistä kaikista. Tarinassa sodasta palaa kotiin mies (Nao Omori) pahasti haavoittuneena, häneltä on molemmat jalat sekä kädet amputoitu ja hän ei pysty enää puhumaan. Hänen vaimonsa (Yukiko Okamoto) joutuu hoitamaan häntä, mutta pian huomaamme, että vaimon kohtelu on lähinnä sadistista leikittelyä ja nautinnon hakemista. Taiteen kerääjä (Ryuhei Matsuda) on myös mukana tapahtumissa ja selvittää tarinaa.

Tarina vaikuttaa olevan kuvattu kokonaan jossain hylätyssä rakennuksessa ja kaikki kuvat ovat tunnelmaltaan likaisia. Erityisesti maassa makaava mies, joka vain kuolaa ja valittaa on toteutettu hyvin ja iljettävästi.

Ohjaajana toimi Hisayasu Sato, joka on ohjannut paljon pink filmejä ja muita väkivaltaisia elokuvia.

4. Crawling Bugs (Atsushi Kaneko)

Neljäs ja viimeinen tarina kertoo kuskista (Tadanobu Asano), joka kuljetettavana on kuuluisa näyttelijätär Fuyo Kinoshita (Tamaki Ogawa). Kinoshita on menossa kotiinsa, kunnes saa puhelun ja päättääkin mennä tapaamaan rakastajaansa heidän tavalliseen kohtaamispaikaan. Huoneistoon pääsee mysteerimies, joka kuristaa Kinoshitan.

Ensin tarina kerrotaan naisen näkökulmasta ja sen jälkeen kuljettajan. Kuljettajan tarinassa selviää, että hänellä on valtava kammo bakteereita ja ötököitä kohtaan ja hän on myös rakastunut Kinoshitaan. Kammo vaikeuttaa hänen elämäänsä ja hän käy hakemassa ihottumaansa varten hoitoa, mutta lääkäri epäilee ihottuman johtuvan mielenterveysongelmista. Loput tarinasta käsitteleekin miten kuski käsittelee omaa kammoaan ja miten hän vetäytyy omaan paratiisiinsa. Elokuvan viimeinen kohtaus on omassa iljettävyydessään loistava.

Ohjaajana toimi Atsushi Kaneko, joka on tullut tunnetuksi manga-artistina.

Elokuva on ollut taloudellinen panostus, koska mukaan on palkattu neljä ohjaajaa ja kaikille on annettu hyvinkin vapaat kädet. Myös näyttelijöiden puolella on kolme eturivin näyttelijää Tadanobu Asano, Hiroki Narimiya ja Ryuhei Matsuda. Elokuva oli kuitenkin taloudellinen pettymys ja ei tuottanut toivotusti.

Kokonaisuudessaan Rampo Noir on epätasainen, mutta tehokas kauhuelokuva, joka poikkesi vahvasti silloisesta valtavirrasta. Paikoitellen elokuva on vaikea katsottava, mutta jos haluaa nähdä jotain muuta kuin perinteistä kauhua ja vatsa kestää kauhua, niin tässä voi olla oikea elokuva sinulle.

Tekijät: ohjaaja: Suguru Takeuchi, Akio Jissoji, Hisayasu Sato & Atsushi Kaneko, käsikirjoitus: Suguru Takeuchi, Akio Satsukawa, Shiro Yumeno & Atsushi Kaneko, lyhyt tarinat: Edogawa Rampo, näyttelijät: Tadanobu Asano, Hiroki Narimiya, Nao Omori, Yukiko Okamoto, Ryuhei Matsuda, Tamaki Ogawa, tuotantoyhtiö: Albatros Film, Culture Publishers (CP), Geneon Entertainment, Kadokawa Eiga, Micott & Basara, New Select, Toei Satellite TV Company, kesto: 134 min.