A Page of Madness (狂った一頁 1926)

 A Page of Madness on japanilaisen mykkäelokuvan helmi, jonka luultiin jo kadonneen 1920-luvulla, mutta se löytyi myöhemmin vuonna 1971.

A Page of Madness (狂った一頁) on monella tapaa erittäin mielenkiintoinen teos, jo alkaen sen nimestä. Koska Japanissa on käytössä kolme erilaista kirjoitusjärjestelmää (hiraganat, katakanat ja kanjit), niin tällaisia ongelmia saattaa ilmetä. Kanji-merkit saatetaan lukea useammalla eri tavalla ja ilman kontekstia on mahdotonta sanoa mikä on milloinkin se oikea tapa. Syystä tai toisesta 狂った一頁 on päätetty alkaa lukea muodossa kurutta ippeiji, vaikkakin Aaron Gerowin selvityksen mukaan oikea lukutapa on kurutta ichipeiji. Tämä oikea lukutapa on varmistettu 1920-luvulla tehdyistä kirjoituksista.

Myös englanninkielisestä nimestä on useampia versioita, joista A Page of Madness on vakiintunut käyttöön. Muita englanninkielisiä nimiä ovat A Crazy Page ja A Page Out of Order. Virallista suomenkielistä nimeä elokuvalle ei ole.

A Page of Madness on genreltään draamaa ja kauhua, mutta suoranainen genren määrittely ei ole tässä tapauksessa tärkeää. Elokuva on omaa aikaansa edellä ja se kokeileekin lähes tulkoon onnistuneesti kaikkia siihen asti keksittyä elokuvan erilaisia tehokeinoja. Elokuvaa on kutsuttu avant garde -elokuvaksi ja se on hyvin kokeellinen. Yleinen vertauskohta on tunnettu Tohtori Caligarin kabinetti (1920), mutta A Page of Madnessia tutkinut Mariann Lewinsky toteaa sen olevan turhaa, koska vaikka Caligari oli suosittu Japanissa, niin niiden tunnelma ja tekotapa on niin erilainen ja hulluuden käsittely elokuvissa on niin erilasta. Visuaaliselta näkökannalta on helppo nähdä, että minkä takia tällaista vertausta on alettu tekemään, mutta muuten elokuvat eroavat toisistaan paljon.

A Page of Madness on ohjaaja Teinosuke Kinugasan tunnetuin teos Gate of Hell - Helvetin portit -elokuvan kanssa. Kun elokuvan katsoo ilman kertojaa, niin juoni on jokseenkin epäselvä, mutta pääpiirteissään elokuva kertoo miehestä joka työskentelee mielisairaalassa. Hänellä on jonkinlainen suhde yhteen potilaista ja sairaalassa käy vierailemassa myös ilmeisesti hänen tytär.

Virallinen juonikuvaus kertoo, että mielisairaalan talonmiehestä, jonka vaimo on tullut hulluksi hänen miehensä aikaisemman väkivaltaisen käytöksen vuoksi. Mies tuntee tuosta syyllisyyttä ja hän on jättänyt aikaisemman merimiehen ammattinsa ja tullut mielisairaalaan töihin. Miehen tytär tulee vierailemaan mielisairaalaan ja kertoo olevansa menossa naimisiin. Mies kuitenkin pelkää, että tyttären mies saa tietää äidin mielisairaudesta ja pelkää häiden peruuntumista. Mies joutuu ongelmiin vaimonsa takia ja sen jälkeen elokuvassa kuvitelman ja todellisuuden ero alkaa hämärtyä.

Tanssivan naisen lisäksi elokuvan tapahtumista mieleen jää ehkä parhaiten, kun loppupuolella talonmies jakaa asukkaille perinteiset Noh-maskit. Hän pistää maskin myös vaimolleen ja itselleen ja hetken he voivat olla onnellisia.

Pelkän tarinan sijasta elokuvassa kannattaa keskittyä sen visuaaliseen puoleen ja tunnelmaan. Paikoitellen kuvat ovat erittäin hienoja ja ahdistavia. Kinugasa on onnistunut kuvaamaan mielen sairautta erittäin onnistuneesti.

Elokuvan syntyhistoriasta liikkuu monia eri versioita, mutta joka tapauksessa se on ollut oman aikakautensa erikoisuus ja siitä syystä se on ehkä säilynyt myös meidän katsottavaksi. Elokuva perustuu Yasunari Kawabatan lyhyeen tarinaan, josta Teinosuke Kinugasa ja Minoru Inuzuka muokkasivat käsikirjoituksen. Se on ohjaaja Teinosuke Kinugasan osittain itserahoittama, mutta Shochiku-studio osallistui vahvasti elokuvan tekemiseen ja kokonaisbudjetti 20000 jeniä oli siihen aikaan iso. Elokuva kuvattiin Shochikun tiloissa. Myös kuuluisa benshi Musei Tokugawa tuki elokuvan valmistumista ja toimikin näytöksissä Tokion Shinjukussa elokuvan kertojana.

Alkuperäisen teatterikierroksen jälkeen elokuva katosi ja kaikki tunnetut negatiivit ja filmikelat tuhoutuivat, mutta viimein vuonna 1971 ohjaaja Teinosuke Kinugasa löysi omasta varastostaan / vajastaan elokuvan hyvinä säilyneet negatiivit ja positiivit. Hän julkaisi elokuvan uudelleen ja sen jälkeen arviot ovat olleet pääasiallisesti positiivisia. Nykyinen elokuva on lyhyempi kuin alkuperäinen ja epäillään, että ohjaaja olisi filmikelojen jälkeen leikannut elokuvaa uudestaan ja vähentänyt narratiivisia kohtauksia. Elokuvasta 70-luvulla poistetuttujen kohtauksien kohtalosta ei ole tietoa, mutta niiden epäillään kadonneen.

Alunperin elokuvan nopeus oli 20 kuvaa sekunnissa, mutta myöhemmin elokuvaa on alettu näyttämään nopeudella 24 kuvaa sekunnissa musiikin synkronoinnin takia.

Elokuva on katsottavissa YouTubesta ilmaiseksi.

Tekijät:

Ohjaaja: Teinosuke Kinugasa. käsikirjoitus: Yasunari Kawabata (lyhyt tarina), Teinosuke Kinugasa, Minoru Inuzuka. Näyttelijät: Masuo Inoue, Ayako Iijima, Yoshie Nakagawa, Hiroshi Nemoto, Misao Seki.

Kommentit