Fires on the Plain (野火 Nobi 2014)

 " - Oletko kipeä?

- Minun keuhkoni.

- Se ei ole syy tulla tänne!"

Shinya Tsukamoton Fires on the Plain (野火 Nobi 2014) on filmatisointi Shohei Ookan romaanista. Saman niminen (Nobi) romaani pohjautuu löyhästi Ookan omiin kokemuksiin Filippiineillä toisessa maailmansodassa. Samasta romaanista on kuvattu aikaisemmin Kon Ichikawan versio Fires on the Plain - Tulia tasangolla (野火 Nobi 1959), mutta Tsukamoton filmatisointi perustuu suoraan kirjaan, ei Ichikawan versioon.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Fires on the Plain sijoittuu Filippiineille japanilaisten miehityksen viimeisiin hetkiin 1945. Sotilas Tamura (Shinya Tsukamoto) sairastaa tuberkuloosia ja hänet lähetetään kenttäsairaalaan, jolla on kädet täynnä pahemmin loukkaantuneiden sotilaiden kanssa ja hänet lähetetään takaisin. Tamuran esihenkilö raivostuu tästä ja käskee palaamaan takaisin, koska hän ei ole kunnossa, mutta hänet palautetaan uudestaan. Viimeisellä kerralla esihenkilö käskee Tamuran tappamaan itsensä, jos sairaala ei ota häntä vastaan. Ennen kuin Tamura pääsee lääkärin puheille, niin lentokone tuhoaa sairaalaan ja tappaa kaiken henkilökunnan.

Tamura lähtee yksin viidakkoon karkuun ja etsii reittiä turvaan. Matkalla hän kärsii pahenevasta taudista, väsymyksestä ja nälästä. Matkallaan hän tapaa filippiiniläisiä ja muita pakenevia japanilaisia sotilaita. Tilanne tuntuu siltä, että apua tai pelastusta ei ole tarjolla, vaan tilanne pysyy jatkuvasti huonona tai vain pahenee.

Matkallaan Tamura tapaa Yasudan (Lily Franky) ja Nagamatsun (Yusaku Mori), joilta hän kuulee, että japanilaiset joukot ovat vetäytymässä turvaan Palomponiin. Matkalla hän kuulee, kun sotilaat vitsailevat kannibalismista ja kuulee kuinka he ovat syöneet "apinan lihaa", että ovat pysyneet hengissä.

Ichikawan version ilmestyessä se sai kritiikkiä siitä, että se näytti japanilaiset sotilaat uhreina. Silloin toisesta maailmansodasta ja sodan kauhuista oli vielä liian vähän aikaa ja elokuvan sodanvastaista sanomaa ei haluttu nähdä tekemällä japanilaisista sotilaista inhimillisiä. Kun Tsukamoton versio ilmestyi Japanissa 2015, niin sodan päättymisestä oli 70 vuotta ja haavat eivät ole enää niin auki.

Elokuvassa japanilaiset sotilaat ovat todellakin uhreja sodan mielettömyyden vallitessa. Kun tavalliset, maailmantilanteeseen syyttömät japanilaiset, kuljetetaan Filippiineille, kärsivät myös he yhtälailla kuin muut sodan osapuolet. Tämä ei tietenkään oikeuta millään tavalla kauheuksia, joita Japani toteutti toisen maailmansodan aikana (tästä on tehty elokuvia kuten Men Behind the Sun (黑太陽731 1988) ja Black Sun: The Nanking Massacre (黑太陽：南京大屠殺 1995)).

Fires on the Plain on erittäin kauniisti kuvattu ja viidakko on todella värikäs, kirkas ja elinvoimainen. Tämä toimii voimakkaana kontrastina japanilaisiin sotilaisiin, joilla on likaiset ja mutaiset vaatteet ja ovat väritykseltään hyvin harmaita. Tamuran matkalla kauniin viidakon läpi joka puolella näkyy japanilaisten sotilaiden ruumiita hajoamisen ja mätänemisen eri vaiheissa.

Näyttely elokuvassa on realistista ja vähäeleistä, Tsukamoto on erittäin vahva omassa roolissaan. Myös muut pienemmissä rooleissa olevat sotilaat tuovat hyvin esiin heidän apaattisuutta, epätoivoa ja hulluutta. Aikaisemmissa Tsukamoton elokuvissa, joista olen kirjoittanut naisilla on ollut vahvat ja isot roolit, mutta Fires on the Plainissa niin ei ole. Elokuvassa ei ole yhtään naishahmoa, jolla olisi repliikkejä, huutoa ja kiljumista puolestaan on.

Fires on the Plain on jokseenkin perinteinen sodanvastainen elokuva, mutta silti siinä on Tsukamoton leima vahvasti. Kuten muitakin Tsukamoton elokuvia voi suositella, niin myös tätä voi suositella vahvasti. Tässä elokuvassa sodavastaisuus ja mielettömyys tulee vahvasti esiin ja se on aina iso plussa sotaelokuvalle.

Tekijät: ohjaaja: Shinya Tsukamoto, käsikirjoitus: Shinya Tsukamoto, romaani: Shohei Ooka, näyttelijät: Shinya Tsukamoto, Yuko Nakamura, Lily Franky, Yusaku Mori, Tatsuya Nakamura, tuotantoyhtiö: Kaijyu Theater, kesto: 87 min.