Vengeance is Mine (復讐するは我にあり Fukushu suru wa ware ni ari 1979)

" - Matkustan paljon, joten pidän karttojen katselusta. On vielä paljon paikkoja, joissa en ole käynyt. Se on minusta rauhoittavaa. Niin pieni kuin Japani on, se on silti iso paikka. Toisin kuin sinä."

Vengeace is Mine - Yön kasvot (復讐するは我にあり Fukushu suru wa ware ni ari 1979) on Shohei Imamuran paluu pitkän fiktiivisen elokuvan pariin yli 10 vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1968 Imamura ohjasi elokuvan Profound Desires of God (神々の深き欲望 Kamigami no fukaki yokubo 1968), joka oli erittäin kunnianhimoinen ja kallis 18 kuukauden tuotantoajallaan. Elokuva ei ollut toivottu menestys, joten Imamura siirtyi tekemään dokumenttielokuvia televisioon.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Imamura on kertonut elokuvantekijä Azuma Fujisakin (*) ohjanneen hänet Ryuzo Sakin Vengeance is Mine -romaanin pariin. Imamura koki romaanin erittäin provosoivaksi, mutta ei nähnyt miten romaanista tekisi elokuvan. Hän kuitenkin alkoi tutkimaan kirjan tapahtumia ja vuoden päästä hän alkoi kirjoittamaan käsikirjoitusta, joka sisältäisi elementtejä dokumenttielokuvista.

Ryuzo Sakin romaani perustuu Akira Nishiguchi nimiseen japanilaiseen rikolliseen, joka tappaa 5 ihmistä vuoden 1963 lopulla. Elokuvaa varten hahmon nimi muutettiin Iwao Enokizuksi.

Elokuva alkaa kun Iwao Enokizu (Ken Ogata) on pidätetty ja häntä ollaan viemässä poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Enokizu tietää, että mikä hänen kohtalonsa on ja pohtiikin sitä ääneen kuinka hänen elämänsä tulee päättymään. Kuulusteluihin päästyään tapahtumat kerrotaan takaumien kautta.

Enokizun elämä on ollut pikemminkin ajautumista rikollisuuteen, kuin suunnitelmallista. Takaumissa näytetään, kun Enokizu ajautuu ongelmiin jo nuorella iällä ja isä (Rentaro Mikuni) ajattelee, että saamalla vaimon poika voisi rauhoittua. Enokizu lopulta nai Kazukon (Mitsuko Baishon), mutta käytös ei rauhoitu, vaan hän joutuu vankilaan. Kazuko eroaa hänestä, mutta suostuu palaamaan isän pyynnöstä. Tässä vaiheessa selviää, että Kazuko on rakastunut isään.

Enokizun motivaattorina elokuvassa on lähinnä raha ja murhien yhteydessä hän aina ryöstää uhrit samalla. Osa murhista näytetään, osaa ei ja kun ne näytetään, niin ne ovat neutraalisti kuvattuja. Kahdessa ensimmäisessä murhassa nähdään, että ihminen ei kuole niin helpolla ja taistelee vastaan. Mieleen tulee hieman Alfred Hitchcockin Torn Curtain - Revitty esirippu (1966), jossa Hitchcock halusi näyttää yleisölle, että miten hankalaa tappaminen oikeasti on.

Elokuva seuraa Enokizua ympäri Japania, kun hän pakenee poliisia, mutta samalla palaa aina säännöllisesti hänen isän ja vaimo Kazukon luo. Ensimmäisten murhien luo Enokizu päätyy Harun (Mayumi Ogawa) pitämään majataloon, joka toimii myös bordellina. Täällä pitää pääasiallisesti majaa elokuvan loppuun asti ja tutustuu paremmin majatalonpitäjä Haruun ja hänen äitiinsä (Nijiko Kiyokawa). Enokizu esittelee itsensä majatalossa professoriksi välttääkseen paljastumisen. Ajan myötä Enokizu ja Haru rakastuvat, mutta lopulta Haru saa selville, että kuka professoriksi itsensä esitellyt Enokizu on. Murhaajaksi paljastuminen ei Harua haittaa, vaikka hänen äitinsä siitä varoittelee.

Lopulta Enokizu jää kiinni kun prostituoitu, jonka palveluita hän on käyttänyt, antaa hänet ilmi poliisille. Sama prostituoitu oli miettinyt sitä jo aikaisemminkin, mutta jättänyt tekemättä kun ei ollut täysin varma ja tiesi poliisien nuivan suhtautumisen häneen hänen ammattinsa takia.

Enokizu on ihmisenä muuttunut empatiokyvyttömäksi hyväksikäyttäjäksi, joka vaihtaa roolia aina tarpeen mukaan. Elokuva ei ota suoraan kantaa, syihin Enokizun rikollisuuteen ja kuvaa hänet neutraalisti, pikemminkin kuin automaattisesti pahana. Enokizun ja hänen isän suhde on myös ristiriitainen, jota vielä vaikeuttaa Kazukon ja isän suhde. Taustalla vaikuttimena on myös kristinusko, josta elokuvan nimikin juontaa.  Elokuvan lopun keskustelussa näiden kahden välillä Enokizu sanoo, että hänen olisi pitänyt tappaa isänsä, johon isä vastaa, että sinä pystyt tappamaan vain henkilöitä, jotka eivät ole vahingoittaneet sinua koskaan.

Yön kasvot oli Shohei Imamuran ja Ken Ogatan ensimmäinen yhteistyö, joka heti alkoi vahvasti sillä elokuva voitti useita palkintoja Japanissa ja oli menestys myös lippuluukuilla. Kaksikon pääyhteistyöksi voisi sanoa The Ballad of Narayamaa - Narajaman balladi (楢山節考 Narayama Bushiko 1983), joka voitti Kultaisen palmun Cannesissa. Elokuvassa oli mukana myös vaimo Kazukoa näytellyt Mitsuko Baisho, joka näytteli yhteensä seitsemässä Imamuran elokuvassa. Hän oli mukana myös Imamuran toisen Kultaisen palmun saaneessa elokuvassa The Eel - Ankerias (うなぎ Unagi 1997).

* Imamura on maininnut Azuma Fujisakin Toichi Nakatan haastattelussa 1994. Azuma Fujisakista ei löydy mitään tietoa.

Tekijät: ohjaaja: Shohei Imamura, käsikirjoitus: Masaru Baba, romaani: Ryuzo Saki, näyttelijät: Ken Ogata, Mayumi Ogawa, Rentaro Mikuni, Mitsuko Baisho, tuotantoyhtiö: Imamura Productions, Shochiku. Kesto 140 min.