" - Kulkuri ei tarvitse naista."
Tokyo Drifter eli suomeksi tunnettu Tokion rakkikoira on Seijun (alkuperäinen nimi Seitaro) Suzukin yksi tunnetuimpia elokuvia Japanin ulkopuolella. Suzuki ohjasi elokuvia Nikkatsu studiolle, mutta hän ei ollut studion johtajien suosiossa. Seuraavana vuonna hän ohjasi elokuvan Branded to Kill - Tehtävänä murha (殺しの烙印 Koroshi no Rakuin 1967), jonka seurauksena hän sai potkut Nikkatsulta ja lopulta oli tekemättä elokuvia seuraavat kymmenen vuotta. Potkuja perusteltiin käsittämättömillä elokuvilla ja huonoilla tuotoilla. Potkut lopulta todettiin laittomiksi, mutta Suzukin tauko elokuvista venyi silti pitkäksi.
Teksti sisältää juonipaljastuksia.
Tokion rakkikoira kertoo Yakuza-pomo Kuratasta (Ryuji Kita), joka on päättänyt jättää rikollisten polut taakseen ja siirtyä kaidalle tielle. Mukana siirtyy myös hänen ykkösmiehensä Tetsuya "Phoenix Tetsu" Hondo (Tetsuya Watari). Toisen Yakuzaryhmän pomo Otsuka (Eimei Esumi) huomaa tilaisuutensa koittaneen ja hän yrittää viedä Kuratan alueet itselleen, mutta Tetsu on suunnitelmien tiellä. Lopulta tilanne laukeaa kun ammuskelun seurauksena Kurata kehoittaa Tetsua lähtemään pois Tokiosta.
Otsuka kuitenkin kokee Tetsun niin isoksi uhaksi, että hänet pitää saada hengiltä. Tetsu matkaa junalla Kuratan vanhojen liittolaisten luokse, mutta väkivallan kierre jatkuu kaikkialla. Lopulta Tetsulle paljastuu, että Kurata on pettänyt hänet ja hän palaa Tokioon lopullista välien selvittelyä varten.
Jo ennen Tokion rakkikoiraa Suzuki oli tullut tunnetuksi siitä, että hänen ohjaamansa elokuvat olivat visuaalisesti hyvin erikoisia ja ne eivät menestyneet erityisen hyvin lippuluukuilla. Tämän seurauksena Nikkatsun pomot antoivat huomattavasti tavallista pienemmän budjetin tämän elokuvan tekemiseen, mutta se vain sai Suzukin ja elokuvan art director Takeo Kimuran viemään surrealismin uudelle tasolle. Koska budjetin pienentäminen ei ollut tuonut toivottavaa tulosta studiolle, niin he päättivät että seuraavat elokuvat Suzuki kuvaa mustavalkoisina.
Elokuvan juoni on tyypillinen Yakuza-elokuville, mutta tarinallisesti Suzuki parodisoi ninkyo eigaa, eli Yakuza-elokuvia, joissa uskollisuutta ja muita Yakuzan arvoja korostettiin positiivisessa valossa. Myöhemmin 1970-luvulla siirryttiin Jitsuroku eigaan, jossa yakuzat saivat realistisempaa kuvaa. He eivät enää olleet luotettavia ja uskollisia, vaan petollisia ja julmia, jotka toimivat vain omien halujensa mukaan. Esimerkkejä jitsuroku eigan elokuvista ovat esimerkiksi Kinji Fukasakun Battles Without Honor and Humanity-elokuvasarjan elokuvat (tunnetaan myös nimellä Yakuza Papers) tai Graveyard of Honor (仁義の墓場 Jingi no Hakaba 1975). Jälkimmäisessä näyttelee pääosaa myös Tetsuya Watari.
Ehkäpä tästä johtuen juuri elokuvan juoni ei ole niin tärkeä, vaan kyse on pikemminkin tyylistä. Tetsun vaaleansininen puku, joka erottuu aina. Otsukan punainen vaatetusta ja aurinkolasit. Koko keltainen baari. Taistelukohtaus, jossa tausta on valkopunainen. Kohtaamiset hienoissa lumisissa maisemissa. Elokuva on myös todella nopea tahtinen sillä kohtauksista siirrytään välillä salamannopeasti toiseen ja kestokin on vain 82 minuuttia.
Tetsun näyttelijä Tetsuya Watari hoitaa oman roolinsa tyylikkäästi ja onkin koko elokuvan coolein hahmo. Nikkatsu toivoi Watarista uutta tähteään Yujiro Ishiharan jalanjäljissä, mutta sitä ei tapahtunut sillä, Nikkatsun elokuvien suosio oli alkanut pienenemään. Chieko Matsubara näyttelee Chiharua, joka on rakastunut Tetsuun, mutta ei juurikaan saa vastakaikua tunteilleen.
Tekijät: ohjaaja: Seijun Suzuki, käsikirjoitus: Yasunori Kawauchi näyttelijät: Tetsuya Watari, Chieko Matsubara, Hideaki Nitani, tuotantoyhtiö: Nikkatsu
Kommentit
Lähetä kommentti