To Sleep So as to Dream (夢みるように眠りたい Yumemiru yōni nemuritai 1986)

" - Ihana tyttäresi Kikyo, joka on Bellflower, on hyvissä käsissä... Meidän"

Kaizo Hayashi oli pitkään haaveillut tekevänsä elokuvan. Hän muutti unelmansa perässä Tokioon, mutta tuntui ajautuvansa hanttihommissa kauemmas ja kauemmas unelmastaan. Kun hänen pikkuveljensä kuoli 19 vuotiaana, Hayashi tajusi elämän rajallisuuden ja päätti tehdä kaikkensa saavuttaakseen unelmansa. Lopputuloksena on To Sleep So as to Dream (夢みるように眠りたい Yumemiru yōni nemuritai 1986).

Hayashilla ei ollut alan koulutusta eikä hän ollut aktiivinen tekemään amatöörielokuva. Ainoastaan intohimonsa ajamana hän löi itselleen kolme sääntöä:

1. It should have a strong sense of individuality. - Elokuvan tulisi olla ainutlaatuinen
2. As long as a film has camera angles, it is not showing you everything, but rather hiding most of what there is from you. - Elokuva valitsee mitä näyttää, suurin osa jää näkemattä
3. It should be a detective film. - Elokuvan tulisi olla etsivä-elokuva

Näiden sääntöjen seurauksena hän päätti tehdä mustavalkoisen mykkäelokuvan 80-luvulla.

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

To Sleep So as to Dream alkaa kun mysteerihenkilö katsoo vanhaa elokuvaa. Elokuva kuitenkin loppuu kesken ja sitten siirrytään Uotsukan etsivätoimistoon. Katsojille esitellään elokuvan päähahmot, keitettyihin kananmuniin hullaantunut etsivä Uozuka (Shiro Sano) ja hänen apulaisensa Kobayashi (Koji Otake).

Uozukan jatkuvasta kananmunien syömisestä tulee mieleen Mothra vs. Godzilla - Mothra kohtaa Godzillan (モスラ対ゴジラ Mosura tai Gojira 1964) -elokuvan hahmo Jiro Nakamura (Yu Fujiki), joka myös syö jatkuvasti kananmunia. Myös John Watersin Pink Flamingosissa (1972) oleva Edith Masseyn hahmo tulee mieleen. Hayashi on kertonut, että kovaksi keitetyt munat ovat viittaus kovaksi keitettyihin etsiviin (hard-boiled egg -> hard-boiled detective).

Matsunosuke (Yoshio Yoshida) tuo etsiville tehtäväksi emäntänsä Madame Cherryblossomin (Fujiko Fukamizu) siepatun tyttären etsinnän. Kaksikko ottaa tehtävän vastaan ja he lähtevät purkamaan nauhalla olevaa arvoitusta tyttären olinpaikasta. Lopulta etsivät Uozuka ymmärtää, että tyttären sijasta he etsivätkin jotain muuta. He etsivät kesken jäänen elokuvan loppua ja pelastusta Madame Cherryblossomin hahmolle. Eli etsivät etsivät kadonneen elokuvan loppua, josta muodostuu myös tämän elokuvan loppu. Tämä oli yksi Hayashin ajatuksista, jonka päälle hän lähti rakentamaan tarinaa.

Elokuva etenee unenomaisesti ja etsivät tekevät parhaansa löytääkseen tyttären. Kohtaukset ovat kauniin näköisiä ja mustavalkoisuudesta on osattu ottaa kaikki irti. Elokuvan art directorina toimi Takeo Kimura, joka oli jo 60-luvulla toiminut Seijun Suzukin alaisuudessa ja todistanut kykynsä tehdä vaikuttavaa jälkeä pienellä budjetilla. Jos hyvä kuvanlaatu unohdetaan, niin kuva on kuin suoraan 1920-luvun elokuvasta. Tämäkin kertoo siitä, että Hayashilla ja kuvaaja Yuichi Nagatalla on ollut vahva visio siitä, että millainen ja minkä näköinen elokuvasta kuuluu tulla.

Hayashin asiantuntemus ja intohimo tulee esiin myös valituissa näyttelijöissä. Yoshio Yoshida, Fujiko Fukazumi ja Kyoko Kusajima (kampakauppias) ovat kaikki vanhoja japanilaisen mykkäelokuvan näyttelijöitä. Fukazumi ja Kusajima tekevät ensimmäiset roolinsa yli 30 vuoteen.

Elokuvan tekeminen täysin mykkänä on ollut rohkea veto 80-luvulla, mutta se ei haitannut yleisöä, sillä elokuva menestyi hyvin. Elokuvan ainoat dialogit, jotka kuullaan ovat lunnasvaatimus nauhalta ja elokuvanäytöksessä benshin (kertojan) puhe. Näiden äänien lisäksi kuullaan joitakin äänitehosteita ja jonkin verran musiikkia.

Elokuva elää ja kuolee oman muotonsa mukana. Kaikille vanhoista elokuvista ja etenkin mykkäelokuvista kiinnostuneille elokuva on lähes pakollista katsottavaa, mutta toisaalta muille elokuva saattaa olla liian outo. Hayashi todellakin loi omanlaisensa elokuvan, jollaisia ei juuri ole olemassa.

Tekijät: ohjaaja: Kaizo Hayashi, käsikirjoitus: Kaizo Hayashi, näyttelijät: Shiro Sano, Koji Otake, Yoshio Yoshida, Fujiko Fukamizu, tuotantoyhtiö: Eizo Tanteisha, kesto: 81 min.



 

Kommentit