" - Mikä tahansa yli 30 desibelin ääni voi olla tappava paikallisille."
Sion Sonon oman tuotantoyhtiön ensimmäinen elokuva The Whispering Star on käytännössä elokuva ihmisyydestä. Elokuva kertoo androidi Yoko Suzukista (Megumi Kagurazaka), joka kuljettaa ihmisten lähettämiä paketteja pitkin universumia. Ihmiset ovat sukupuuton partaalla, mutta he nauttivat kontaktista jonka he saavat postipakettien kautta. Myös teleportaatio on kehitetty, mutta sitä ei juuri käytetä. Ihmisten käsitys ajasta ja paikasta on muuttunut.
Suurin osa elokuvasta tapahtuu Suzukin aluksella, joka muistuttaa ulkopuolelta vanhaa japanilaista taloa. Sisältä alus muistuttaa myös taloa yhdeltä seinältään, jossa on tiskiallas ja jääkaappi. Aluksen takaosassa on iso kasa toimitettavia paketteja ja etuosassa on automaattinen ohjaamo, joka näyttää 1950-luvun sci-fi-elokuvan futuristiselta ohjaamolta. Tähän retroon sci-fiin sopii myös se, että androidi toimii paristoilla.
Aluksella Suzuki toistaa samoja asioita, esim. siivoaa ja odottaa hereillä siirtymistä seuraavaan määränpäähän. Taustalla soi Suzukin itse tekemät nauhoitukset matkan aikana. Saapuessaan määränpäähänsä, Suzuki lähtee aluksestaan ulos ja toimittaa pakettinsa. Luovuttaessaan paketin hän saa pienen kosketuksen ihmiseen ja sitä myöten ihmisyyteen. Eräässä kohtaamisessa hän tapaa miehen, jonka kenkään on juuttunut tölkki. Suzuki kysyy asiasta ja mies sanoi pitävänsä äänestä, jonka tölkki pitää kävellessä. Myöhemmässä vaiheessa myös Suzukin kenkään tarttuu tölkki ja hän antaa sen olla kiinni. Vastakohtana tälle toimii toisen ihmisen kohtaaminen, jossa vanha nainen ei astu tölkin päälle, vaan potkaisee sen pois tieltä.
Elokuva on kuvattu lähes kokonaan mustavalkoisena ja ainoastaan yksi lyhyt kohtaus on kuvattu värillisenä. Visuaalinen ilme, varsinkin aluksessa, tuo mieleen David Lynchin Twin Peaks: The Returnin (2017) mustavalkoiset osuudet. Visuaalisesti mieleenpainuvin kohta on viimeisen paketin toimittaminen, jossa Suzuki kävelee käytävää pitkin jonka molemmille paperiseinille heijastuu varjoja seinien takana olevista ihmisistä.
Mitä ihmiset lähettelevät toisilleen? Yli kymmenen vuoden matkan jälkeen ihmisyys ja uteliaisuus saavat voiton Suzukista ja hän päättää katsoa, että mitä laatikoissa on. Isoissa laatikoissa on esimerkiksi käytetty pahvimuki, tupakantumppi, valokuva tai pieni pätkä valokuvakameran filmiä. Tämä konkretisoi sen, että itse paketin sisällöllä ei ole väliä, vaan paketti ja sen mukana tuleva kohtaaminen tärkeintä.
Elokuva liikkuu todella hitaasti, kamera on suurimman osan ajasta staattisesti paikoillaan ja dialogia on vähän. Tämä on tyylillisesti iso poikkeama Sonon uralla, joka tunnetaan muun muassa elokuvista Suicide Club (自殺サークル Jisatsu Sakuru 2001), Cold Fish (冷たい熱帯魚 Tsumetai Nettaigyo 2010) ja The Forest of Love (愛なき森で叫べ Ainaki Mori de Sakebe 2019). Sono oli tehnyt käsikirjoituksen tähän elokuvaan vuosia aikaisemmin, mutta päätti toteuttaa tämän elokuvan ensimmäisenä oman tuotantoyhtiönsä kautta.
Elokuvan pääroolissa oleva Megumi Kagurazaka hoitaa roolinsa vähäeleisesti ja varmasti. Hän on ollut mukana monissa Sonon elokuvissa ja on hänen vaimonsa. Muut näyttelijät ovat Fukushiman alueelle jääneitä ihmisiä.
Fukushima toimi myös kuvauspaikkana aluksen ulkopuolisissa kohtauksissa. 2011 vuoden katastrofin (maanjäristys, tsunami, ydinonnettomuus) jälkeen Fukushima näyttää todella post-apokalyptiselta maailmalta ja Sono on ottanut siitä kaiken irti. Maalla olevat laivat ja rikkoutuneet rakennukset ovat visuaalisesti erittäin vaikuttavan näköisiä. Tuota viimeistä planeettaa lukuunottamatta kaikki muut näyttävät samalta ja Sono ei edes yritä peitellä sitä.
Tekijät: ohjaaja: Sion Sono, käsikirjoitus: Sion Sono, näyttelijät: Megumi Kagurazaka, Kenji Endo, Yuto Ikeda tuotantoyhtiö: Sion Production, kesto 102 min
Kommentit
Lähetä kommentti