Sailor Suit and Machine Gun (セーラー服と機関銃 Sera-fuku to kikanju 1981)

" - Voit ajaa 160km/h.

- Tuo on radio.

- Radio?

Heh, olen likinäköinen."

Nimen perusteella voisi odottaa, että Sailor Suit and Machine Gun (セーラー服と機関銃 Sera-fuku to kikanju 1981) on kovan luokan toimintakomedia, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Elokuva on draamaa, komediaa, Yakuzaa, parodiaa ja aikuistumista. Mukana on myös hieman toimintaa, mutta vain vähäisissä määrin. Elokuva oli vuoden 1982 (elokuva julkaistiin joulukuussa 1981) katsotuin elokuva Japanissa, mutta siitä huolimatta se ei ole ollut mitenkään erityisen tunnettu länsimaissa.

Tästä elokuvasta (ja muista 70-luvun ja 80-luvun Kadokawa-elokuvista) puhuttaessa täytyy ensin puhua myös elokuvan tuottaneesta Kadokawa-tuotantoyhtiöstä.

Alunperin Kadokawa oli kustannusyhtiö, mutta vuonna 1975 johtoon nousi Haruki Kadokawa ja hän johdatti yhtiön myös elokuvatuotantojen puolelle. Hänen ajatuksenaan oli hyödyntää synergiaetuja eri viihdemuotojen välillä. Elokuvat perustuivat suosittuihin romaaneihin ja tunnettuja pop-idoleita palkattiin näyttelemään ja laulamaan elokuvien tunnusmusiikit. Eli elokuva mainosti kirjaa, kirja mainosti laulua ja pop-idolia ja toisin päin. Tämän silloin mullistavan ajatuksen johdosta Haruki Kadokawaa kutsuttiin Japanin vaikeuksissa olevan elokuvateollisuuden pelastajaksi. Nuo vaikeudet olivat jo alkaneet 60-luvulla televisioiden yleistymisen myötä ja kierre meni jatkuvasti vain pahemmaksi. 80-luvulla lippuja elokuviin myytiin ennätyksellisen vähän ja tuotakin pottia oli jakamassa yhä useampia ulkomaalaisia elokuvia.

Tämän pohjalta on selvää, että Sailor suit and Machine Gun perustuu saman nimiseen kirjaan ja kirjan on kirjoittanut Jiro Akagawa. Pääosassa on aikansa todella suosittu idoli Hiroko Yakushimaru. Elokuvan ohjasi Shinji Somai, jonka länsimaissa tunnetuimmat teokset ovat Moving (お引越し Ohikkoshi 1993) ja Wait and See (あ、春 Ah, Haru 1998).

Teksti sisältää juonipaljastuksia.

Elokuva alkaa kun kaksi miestä ajaa pimeässä kaatosateella. Lopulta he pääsevät perille vakavasti sairaan Yakuza-pomon luo. Paikalla selviää, että toinen heistä on lääkäri, mutta lääkäri ei pysty enää tekemään muuta kuin helpottamaan kipuja. Kaivaessaan esiin neulan, pomon alaiset ihmettelevät neulan jättimäistä kokoa. Selviääkin, että lääkäri on eläinlääkäri. Ennen kuolemaansa pomo kertoo vielä alaisilleen, että kenestä tulee hänen seuraajansa, mutta ennen kuin nimi selviää katsojille leikataan jo seuraavaan kohtaukseen.

Nuori Izumi Hoshi (Hiroko Yakushimaru) on isänsä hautajaisissa. Hänen äitinsä on kuollut joitakin vuosia aikaisemmin, joten nyt hän on jäänyt yksin. Mennessään hautajaisista kotiin, ovella on odottamassa Mayumi (Yuki Kazamatsuri), jonka pitäisi tulla katsomaan Izumin perään.

Seuraavana päivänä koulussa koululle ilmestyy iso joukko Yakuzoita, joiden tulemisen syytä ei tiedetä. Izumi haluaa kovapäisenä poistua omasta koulustaan etuportin kautta, ei takakautta. Selviää, että Yakuzat ovatkin hakemassa häntä ja pyytävät hänet mukaansa. Päästyään Yakuzoiden tiloihin selviää, että Izumi on Medaka-klaanin uusi johtaja. Izumi haluaisi kieltäytyä kunniasta, mutta asetetaan sellaiseen asemaan ettei voi.

Niinpä Izumi joutuu nuorena naisena rikollisten miesten maailmaan. Kuten Izumin isä oli kuvaillut häntä Mayumin kirjeessä, on Izumi kovapäinen, mutta naivi. Tämä tulee hyvin selväksi monessa kohtaa, koska hän menee itsevarmasti tilanteisiin, mutta useimmiten joutuu vaikeuksiin. Medaka-klaanin muut neljä jäsentä, Sakuma (Tsunehiko Watase), Masa (Masaaki Daimon), Hiko (Shinpei Hayashiya) ja Mei (Toshiya Sakai) auttavat häntä parhaansa mukaan. He myös muuttavat toimiston sisustuksen uudeksi, että Izumi viihtyisi siellä paremmin.

Izumin totutellessa Yakuza-pomon rooliin, iso juoni pyörii kadonneen huumelähetyksen ympärillä, jonka Izumin isä oli salakuljettanut maahan. Lähetys kuuluu sadistiselle Hajime "Fatso" Sandaijille (Rentaro Mikuni), joka ei kaihda keinoja paketin saamisen suhteen. Etsivä Kuroki (Akira Emoto) on myös selvittämässä Izumin isän kohtaloa ja hänen toimimistaan salakuljettajana.

Elokuva on usean eri genren yhdistelmä, mutta päällimmäisenä on tietenkin Yakuza-parodia. Vaikka Sakuma kertoo, että iällä tai sukupuolella ei ole väliä, niin nuoren tytön ryhtyminen Yakuza-klaanin pomoksi on täysin absurdia. Seksi nousee myös aiheeksi ja alleviivaa Izumin nuoruutta ja seksuaalista kokemattomuutta. Hän joutuukin pulaan ja prostituoituneenakin toiminut vanhempi Mayumi pelastaa hänet olemalla valmis seksiin.

Elokuva loppuu kun Izumi ja muu Medaka-klaani on selvittäny välinsä Fatson ja käytännössä kaikki keskeiset hahmot lukuunottamatta Izumia ja Mayumia ovat kuolleet. Viimeinen kuva elokuvassa on kun Izumi kulkee kaupunki seiloripuvussaan ja alkaa leikkiä tuntemattomien lasten kanssa. Lopulta hänen ympärilleen kerääntyy iso ihmisjoukko katsomaan. Tuo kohtaus kuvattiin niin kaukaa, että Izumin ympärille kerääntyneet ihmiset eivät edes tienneet kuvauksen olevan käynnissä.

Elokuvasta on olemassa kaksi eri versiota, 111 minuuttinen alkuperäinen teatteriversio ja 130 minuuttinen ohjaajan versio. Huolimatta menevästä genrejen sekoittelusta, niin paikoitellen elokuva laahaa ja ohjaajan versio on liian pitkä.

Tekijät: Ohjaaja: Shinji Somai, käsikirjoitus: Yozo Tanaka, romaani: Jiro Agakawa, näyttelijtä: Hiroko Yakushimaru, Tsunehiko Watase, Masaaki Daimon, Shinpei Hayashiya, Toshiya Sakai, Akira Emoto, Rentaro Mikuni, tuotantoyhtiö: Kadokawa Pictures, Kitty Films, kesto: 111 min / 130 min.