Japanilainen mykkäelokuva

Monet elokuvan historian alkutaipaleella tehdyt mykkäelokuvat ovat kadonneet aikojen saatossa ympäri maailmaa. Mutta varsinkin Japanissa tilanne on erityisen surullinen. On arvioitu, että Japanissa tehtiin noin 7000 elokuvaa 1890-luvun lopusta 1930-luvun alkuvuosiin ja nykyään näistä elokuvista vain noin 70 on säilynyt täydellisenä ja suhteellisen hyvässä kunnossa. Tämä tarkoittaa, että japanilaisen elokuvan alkutaipaleen elokuvista on kadonnut 99%.

Selityksiä näiden elokuvien katoamiseen on monia. Itsessään vanha filmi oli jo erittäin syttymisherkkää ja sitä myöten erittäin haastavaa käsitellä ja säilyttää. Vuoden 1923 Suuri Kantōn maanjäristys tuhosi monia varastoja Tokiossa, joissa filmikeloja säilytettiin. Moni selvinneistä varastoista tuhoutui maanjäristyksen jälkeisissä tulipaloissa.

Näiden lisäksi kun äänielokuva tuli suosituksi 1930-luvulla, niin vanhojen mykkäelokuvien arvoa ei juurikaan ymmärretty. Tämä johti siihen, että niitä säilytettiin myös ei niin optimaalisissa oloissa, joka lopulta johti filmin rappeutumiseen. 1940-luvulla Yhdysvaltojen ilmapommituksien seurauksena tuhoutui lisää aikaisemmin säilyneitä elokuvia.

Kun toinen maailmansota päättyi, niin Yhdysvallat miehittivät Japanin ja tuon miehityksen hallinnon aikana he kielsivät kaikki japanilaiset elokuvat joissa oli mm. vahvaa nationalistista idealismia tai feodaaliajan uskollisuutta. Osa näistä kielletyistä elokuvista myös tuhottiin.

Kaikista näistä yllämainituista syistä tilanne japanilaisen mykkäelokuvan suhteen on erittäin huono. Monia tunnettujen ohjaajien kuten Kenji Mizoguchi tai Yasujiro Ozu varhaistuotannon elokuvista on kadonnut ja monia ahkeria elokuvantekijöitä on jäänyt meille täysin tuntemattomiksi, koska heidän koko tuotantonsa on tuhoutunut täydellisesti. Jos miettii, että esimerkiksi Buster Keatonin ja Charlie Chaplinin tuotannot ennen vuotta 1935 olisivat kadonneet täydellisesti, olisi se valtava menetys elokuvalle. Tällainen tilanne on japanilaisen mykkäelokuvan kohdalla.

Entä millaista oli japanilainen mykkäelokuva?

Suurta kuvaa japanilaisesta mykkäelokuvasta on mahdotonta tehdä, koska jäljellä on niin vähän elokuvia. Elokuvat kuitenkin vaihtelivat tyylilajeiltaan laidasta laitaan ja jidaigeki eli aikakausielokuva oli jo silloin vahva.

Japanilaisissa mykkäelokuvissa oli, kuten kaikkialla, omat erityispiirteensä. Japanilaisesta kabuki-teatterista oli jäänyt perinne, että kaikkia rooleja näyttelivät miehet. Näitä naisrooleissa esiintyneitä miehiä kutsuttiin termillä onnagata (joka kirjaimellisesti tarkoittaa miestä naisen roolissa). Tämä oli käytäntö myös elokuvan alkuaikoina, mutta viimeistään 1920-luvulla käytännöstä alettiin luopumaan ja naiset pääsivät näyttelemään enenevissä määrin. Yksi kuuluisa onnagata oli Teinosuke Kinugasa. Teinosuke Kinugasa siirtyi myöhemmin ohjaajaksi ja hänen tunnetuimmat elokuvat ovat A Page of Madness (狂った一頁 1926) ja Gate of Hell - Helvetin portti (地獄門 1953), josta hän voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon.

Japanilaisissa mykkäelokuvissa käytettiin välitekstien sijaan paljon kertojaa, eli benshiä. Tällä tavoin katsoja pysyi kärryllä mitä tapahtui. Benshien käyttö on myös selitys sille, miksi japanilainen elokuva siirtyi äänielokuviin vasta 1930-luvulla. Benshit olivat myös todella suosittuja ja Musei Tokugawa lienee tunnetuin benshi. Ristiriitaisesti benshien käyttö oli myös yksi syy siihen miksi Japanissa lopulta siirryttiin kokonaan äänielokuviin. Benshit olivat oman aikansa tähtiä ja tätä myöten vaativat myös isoa palkkaa. Tämä aiheutti suuria kuluja elokuvateattereille, koska näytöksiin piti aina palkata benshi ja orkesteri. Joten siirtyminen äänielokuviin oli järkevää myös säästösyistä elokuvateattereille. Musei Tokugawa siirtyi myöhemmin tarinankertojaksi lavoille ja radioon, hän oli myös näyttelijä ja kirjailija.

Vaikka vain kourallinen elokuvia on säilynyt, niin niiden katsominen jossain muodossa on nykyaikana helppoa. YouTube tarjoaa monia elokuvia katsottaviksi ja itse olen löytänyt soittolistan, jossa on 68 japanilaista mykkäelokuvaa. Yleisesti ottaen elokuvien oleminen YouTuben kaltaisessa palvelussa on tekijänoikeuksien kannalta kyseenalaista, mutta näiden elokuvien kannalta se on yksi ainoista tavoista katsoa ne.

Jos mykkäelokuvat ja/tai japanilaiset elokuvat kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös japanilaisiin mykkäelokuviin. Ja vaikka mahdollisuudet ovat pienet, niin edelleen voi toivoa, että vielä löydetään uusia kadonneiksi luultuja mykkäelokuvia.