Tyytyväisyys tappaa kehityksen.
Taas on kesäloma lomailtu ja työt alkavat. Samalla pitäisi alkaa katsomaan enemmän elokuvia ja kirjoitella jotakin niistä myös tänne blogiin. Kesän aikana elokuvia ei ole juuri ehtinyt katsomaan, mutta kun illat pimenevät ja syyssateet alkavat, niin aikaa pitäisi taas riittää.
Blogin kirjoittaminen on ollut mielenkiintoista, mutta on ollut myös erittäin haastavaa. Kun jälkikäteen on tullut luettua kirjoitettuja tekstejä, niin taso heittelee niin ulkoasun kuin sisällön kanssa. Mutta toisaalta, sitä vartenhan tätä tehdään, että kirjoittamisesta tulee sujuvampaa ja helppo lukuisempaa.
En ole ollut koskaan mikään kirjoittajatyyppi, joten kirjoittaminen on todella haastavaa. Elokuvan katsominen ja sen tausta-asioiden selvittäminen on mukavaa ja todella mielenkiintoista, mutta sen tiedon purkaminen luettavaksi on vaikeaa. Saatan kirjoittaa samaa lausetta moneen kertaan ja lopulta päädyn siihen, että parempi vain poistaa se. Ehkä omien kykyjen parantamiseksi pitäisi käydä joku kirjoittajakurssi, mutta tällä hetkellä siihen ei ole aikaa.
Onneksi parhaimmillaan tekstit syntyvät kuin itsestään ja siinä ei mene kauaa, mutta välillä tekstejä tulee hinkattua useampia tunteja. Ja tämän pituisiksi teksteiksi se on kauan!
Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, mitä on saanut aikaiseksi tämän blogin kanssa. Tekstejä on tullut reilu 50, eli kirjoittamisesta voi sanoa muodostuneen säännöllinen tapa. Uskon ja toivon, että kun tätä vielä jatkaa, niin laatu myös paranee.
En osaa sanoa varmaksi, että mistä seuraava blogiteksti tulee kertomaan, mutta kesällä saapui Katsuhito Ishii -kokoelma, joten siinä riittää katsottavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti